Open opit: 2016

torstai 15. joulukuuta 2016

Kehumatta paras, oma kehu haisee? Tulisi vanhaksi, niin saisi itseään kehua.

Tämä teksti ei ole omaani vaan julkaisen uuden kollegamme, Ksenia Afanasevan, oivaltavan tekstin kehumisen tärkeydestä suomen kielen oppimisessa.

Ksenia Afanaseva

Opiskelijan kehuminen kotoutumiskoulutuksessa verkossa

Suomeen kotoutuminen ei ole aina helppoa, sillä monet asiat myös hankaloittavat sitä. Tämän kysymyksen tiedän omasta kokemuksesta, koska olen itsekin maahanmuuttaja. Minun mielestäni tällaisia asioita ovat esimerkiksi erilainen kulttuuri Suomen ja oman kotimaan välillä, joidenkin suomalaisten asenteet, maahanmuuttajavaltaiset asuinalueet ja se, että sukulaiset asuvat kaukana.

Jos joku kysyisi minulta, mitkä asiat ovat helpottaneet Suomeen kotoutumista, toisin esille kielen oppimisen. Hienoa, että Suomessa nykyään on suuri suomen kielen kurssien valikoima. Lisäksi etäopiskelun suosio on kasvanut viime vuosina huomattavasti teknologian kehittymisen ja parempien verkkoympäristöjen ansiosta. Muun muassa kotoutumiskoulutus verkossa on hyvä vaihtoehto silloin kun lähiopetukseen osallistuminen on hankalaa. Joustavat ja paikasta riippumattomat opiskelujärjestelyt ovat tulevaisuuden tapa toimia ja ne mahdollistavat koulutukseen osallistumisen asuinpaikasta riippumatta, toteaa Arffman Consultingin koulutuspäällikkö Antti Kansanen. (Kansanen, À. 2016. Arffman Consultingin koulutuspäällikkö. Kajaanin kaupunki. Haastattelu 5.4.2016.).

Kuten normaalilla kurssilla, verkkokurssillakin riittää opiskelun haasteita. Yksi maahanmuuttajien suomen kielen opiskelun suurimpia haasteita on opiskelijoiden erilaiset taustat. Saman opiskeluryhmän jäsenet ovat lähtökohdiltaan usein eri asemassa sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti. Taustalla saattaa olla myös traagisia elämänkokemuksia. Opiskelijoiden ikä, koulutus, kieli, lähtömaan kulttuuri ja oppimiskokemukset ja -tyylit vaihtelevat runsaasti. Osa opiskelijoista on käynyt kotimaassaan yliopistoa ja toiset eivät osaa lukea tai kirjoittaa edes omalla äidinkielellä. Kun mietin, kuinka vaikea varmasti monelle aloittaa opiskelu verkossa ja ilman yhteistä kieltä alussa, mieleen tulee heti kysymys, miten voi auttaa heitä osallistumaan kurssille ilman ylimääräisiä vaikeuksia. Entä miten juuri kehuminen stimuloi opiskelijoiden oppimista? Kuinka ulkomaalaista opiskelijaa kehutaan kotoutumiskoulutuksessa verkossa ja mitkä kehumisen funktiot ovat?

Verkko on minun työympäristö. Jos virallisesti opettajan työtehtäviin kuuluu suomen opettaminen, opetuksen suunnittelu ja kehittäminen, minulle on sen lisäksi erittäin tärkeää, miltä opiskelijasta suomen oppiminen tuntuu. Voisin kuvitella, että itse opiskeleminen on kuin maito, hyvänmakuinen ja terveellistä. Lisään sinne jatkuvasti vähän hunajaa eli vähän kehuja. Miksi? Jotta maidosta tulee terveellisempää, kuin lääkettä, joka parantaa opiskelijoiden hyvinvointia ja itsetuntoa. Kehuminen voi olla tehokas tapa vaikuttaa opiskelijan käytökseen.

Verkkoympäristössä voidaan kehua opiskelijoita sanallisesti sekä webinaareissa että Skypen ryhmä- ja privaattikeskusteluissa: ”Yes, on aivan oikein!” ”Hienosti tehty, oletpa taitava!” Toisaalta kehuja annetaan todella paljon hymiöiden kautta Skypessä. Hymiöt piristävät pikaviestikeskusteluja ja jopa osaavat elävöittää kehumista. Niiden avulla verkko-opettaja ilmaisee omia tunteitaan. Niilläkin ilmaistaan riittävän selvästi tyytyväisyys opiskelijan toimintaan. Jokainen hymiö on lyhytfilmi, kuten, <3 (sydän), aurinko tai peukut pystyyn. Sellainen sanaton kehuminen onnistuu hyvin webinaarissa myös. Kun eräs opiskelija ymmärtää kehupuheen suomeksi, toiselle sopii paremmin peukun näyttäminen. Itse muistan kuinka tärkeää oli minulle tuo opettajan peukku: ”Niin. Vastasin oikein. Hyvä olen!”

Kannattaa kiittää yrittämisestä – ei lahjakkuudesta tai onnistumisesta. Muellerin ja Dweckin (1998, s.46–48) mukaan lapsen kehityksen kannalta on olennaista kiittää häntä vaivannäöstä ja yrittämisestä lahjakkuuden sijaan. Lahjakkuudesta ja älykkyydestä kehuminen rohkaisee lasta välttämään vaativia tilanteita ja antamaan helpommin periksi. Vaivannäöstä kehuminen rohkaisee lasta venymään ja pitämään pintansa kohdatessaan vaikeuksia. Minusta kehuminen yrittämisestä toimii osin myös aikuisiin eli opiskelijoihin: ”Näen, että yrität ja olen tosi iloinen sen takia!”, ”Tiedän, että tietokoneen käyttäminen on hankala asia sinulle, mutta näen myös, että sinulla menee niin hyvin!”

Mielestäni on todella tärkeää näyttää opiskelijalle, missä hän on hyvä ja mitä hän osaa hyvin. Tämä vahvistaa opiskelijan itsetuntoa ja itsetuntemusta. Kehuminen lisää hyvää mieltä ja kaikkien hyvinvointia. Tarkoituksenmukaista ei ole kehua mistä tahansa, vaan opettajan aito kehu oikeassa paikassa toimii parhaiten. Jos arkikeskusteluissa monet kehuista syntyvät spontaanisesti ilman taka-ajatuksia (ks. Marja Etelämäki, Markku Haakana & Mia Halonen 2013, s.487) niin opetuksessa opettaja käyttää kehuja vahvistaakseen opiskelijan toimintaa, kannustaakseen häntä, pehmeentääkseen korjaavaa palautetta tai nostaakseen esille opiskelijan onnistumisen ja osaamisen (Pietiläinen 2013, s.32–48). Verkko-opetuksessa on tärkeää vielä helpottaa opiskelijan osallistumista verkkokoulutukseen. Esimerkiksi jotkut opiskelijoista eivät osaa käyttää tietokonetta, kun toiset eivät ole valmiita istumaan koko päivää tietokoneen ääressä. Miten voidaan helpottaa sitä?

Positiivinen palaute vahvistaa opiskelijan hyvää käyttäytymistä ja motivoi oppimaan uutta.

Epäilemättä konkreettinen ongelmaan kohdistuva apu tai kehuminen auttavat eri tavoin. Kehuvan palautteen antaminen yleensä osoittaa, että opettaja on innostunut, ilahtunut ja positiivisesti vaikuttunut opiskelijan onnistuneesta toiminnasta.

On stereotypia, että suomalaiset eivät osaa antaa kehuja. Olen vahvasti eri mieltä sen kanssa. Kehujen antaminen epäilemättä kuuluu meidän suomalaisten verkko- opettajien osaamiseen. Sanoisin vaikkapa niin, että suomalaiset eivät kehu turhan päiten. He eivät kehu muita ihmisiä, jos ei ole syitä.

Etelämäki, Haakana ja Halonen (Virittäjä 4/2013, s.486) toteavat artikkelissaan, että arkikeskusteluissa kehuja otetaan vastaan eri tavoilla: kursaillen, kieltämällä kehu kokonaisuudessaan tai hyväksymällä se, kuten pääosalle kehuista tehdään. Entä miten ulkomaalainen opiskelija verkossa ottaa kehuja vastaan? Meidän verkkokoulutuksessamme se toimii niin, että suomalainen opettaja on tiedollinen auktoriteetti opiskelijoilleen suomen opettamisessa. Hän on pätevöitynyt opettajaksi ja suomi on hänen äidinkielensä. Tiedollinen auktoriteetti vaikuttaa kehujen vastaanottamiseen siten, että ne on pakko hyväksyä: ”Hienoa! Ei ole yhtään virhettä!” tai ”Hienoa, olen oppinut tämän asian”. Olisi mielenkiintoista tutkia, millaisia muita vaihtoehtoja on kuin samanmielisyys ja hyväksytäänkö opettajan kehuista auktoriteettiaseman takia suurempi osa kuin tavallisissa arkikeskusteluissa. Muuten oman kokemukseni mukaan on mielenkiintoista se, että vaikka opettajan opetustapa tuntuisi epämiellyttävältä, myös hänen kehunsa otetaan vastaan ja hyväksytään.

Erityisesti verkossa saada toinen kiinnostumaan ja vielä tykkäämään opettajasta on vaikeaa, koska opettaja on niin kaukana kuin itä on lännestä. On pelottavaa startata: vieras maa, uusi kieli, tekniikka ja internet työkaluna... Nyt kehuilla on kiire. Ehtivätkö ne tulemaan? Tulevatko ne ajoissa? Riittävät kehut helpottavat opiskelijan sopeutumista verkkokurssille, parantavat opiskelijan itsetuntoa sekä vahvistavat hänen aktiivista roolia oppijana. Kehuvan palautteen käyttö motivoi opiskelijoita jatkamaan samalla tavoin sekä vahvistaa heidän uskoa omiin kykyihinsä. Emme voi tietää, minkälainen tilanne maahanmuuttajalla on kotona. Tuntuuko hänestä, että hän on epäonnistunut elämässään tai meneekö parisuhteessa huonosti? Lisäävätkö arjen toimet hänen hyvinvointiaan? Arjen hyvinvoinnilla on yhteys mielen hyvinvointiin. Verkko-opetuksen arjessa ojenna, opettaja, auttava käsi – kehu sinun opiskelijoita - laita vähän hunajaa maitoon. Vähän ei voi olla koskaan liikaa.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Funktionaalinen vs. kielioppi vai funktionaalinen kielioppi

Tänä aamuna sain mahtavan alun lomapäivälle, kun kollega pohti perusmuodon ja verbityyppien merkitystä opetuksessa. Tähän asiaan ei kyllä kielen opena koskaan kyllästy - funktionaalinen kielioppi, mitä se puhtaimmillaan on?

Kun aloitin s2-opettajana olin hyvinkin varma itsestäni ja siitä, miten kieltä tulisi oppia käytön kautta. Tuo varmuus kuitenkin pohjasi vääriin asioihin, nimittäin huonoon substanssiosaamiseen. Yksinkertaisesti en tiennyt riittävästi suomen kielestä ja kieliopista. Sitten löysin Leila Whiten ja verbityypit. Lopputuloksena opetin alkeisryhmälle kolme kuukautta verbityyppejä huonoin tuloksin. En voi kun toivoa, että he oppivat minusta huolimatta edes jotakin: verbityypit oppivat vain harvat ja valitut. Tämän jakson päätteeksi eräs nuori kurdipoika kirjoitti minulle runon, jossa hän lensi taivaalla verbityyppien ja partitiivin kanssa. Jos olisin ymmärtänyt tallettaa tuon runon, kehystäisin sen nyt työhuoneeni seinälle. Niin koskettava se oli. Poika pärjäsi - minusta huolimatta - elämässään ihan hyvin. Seuraavan kerran kohdatessamme hän kysyi minulta, mitä tarkoittaa hottis. Joku oli kommentoinut hänen instagram-kuvaansa kyseisellä sanalla.

Muistan myös visiitin eräässä oppilaitoksessa urani alkuaikoina. Vierailimme luku- ja kirjoitustaidottomien ryhmässä, jossa kyllä oli hyvä oppimisen meininki ja toiminnalliset tehtävät. Silti seinälle oli nostettu kaikki verbityypit ja astevaihtelut. Ymmärrän, että ne voivat toimia opettajan apuvälineenä, mutta millaisen viestin se antaa oppijalle? Kun osaat nämä "huoneentaulut", osaat suomea?

Kun olin opettanut joitakin vuosia, ajauduin pienimuotoiseen väittelyyn silloisen kollegani kanssa. Aloin pohtia ääneen, miksi ensisijaisesti opetetaan me menemme, kun suomalaiset lapsetkin oppivat "me mennään", ja kaikki niin kuitenkin puhuvat. Väittelimme siitä, että jos opetetaan suomen puhekieltä, minkä alueen kieltä sitten opetetaan. Sanotaanko mie, mä vai mää? Hän kertoi itse kokeneensa erittäin hyvänä oppia ensin saksan yleiskieli, jotta sitten matkustaessa pystyi ymmärtämään variantteja. Tuolloin jäin sanattomaksi, mutta en jäisi enää.

Ensinnäkin mielestäni on selvää, minkä alueen puhekieltä tulisi opettaa - sen, jossa opiskelija asuu. Toki yleiskielellä on sijansa; en voi esittää osaavani jokaisen alueen puhekieltä, mutta voin aktiivisesti ohjata opiskelijan rohkeasti kuuntelemaan alueen puhujia. Miten korvani lepäävätkään, kun kuulen opiskelijan suusta "mie juon kahavia", vaikka itse en koskaan sanoisi niin. Lisäksi en usko, että korkeakoulutetun lingvistin ja kaksi vuotta pakolaisleirillä koulua käyneen kielen oppimisen metodit tai varsinkaan analyysitaidot olisivat kovinkaan verrannolliset. Kolmanneksi toisen kielen ympäristössä tarvitaan erilaista kieltä kuin opittaessa vierasta kieltä. Osasin itse sujuvasti valittaa kaupassa virheellisestä kuitista tai huonosta palvelusta kiinaksi jo paljon ennen sellaisia sanoja kuin ikkuna, lattia ja sohva.

Kollegani oli pohtinut, miksi hän yleensäkään jankkaa perusmuotoja Google translatorin aikakaudella. Tai miksi verbityyppejä tulisi tunnistaa, jos puhuminen sujuu muutenkin? Niinpä.

Funktionaalisuutta on syytetty niin kauan kuin minä muistan siitä, että se unohtaa kieliopin. Nyt se käsitys on aika heittää romukoppaan. Ei unohda. Minä opetan kielioppia joka päivä, mutta paremmalla substanssiosaamisella kuin ennen. Minä haluan opiskelijoideni tietävän, mihin jotakin muotoa käytetään sen sijaan, että he osaisivat vain mekaanisesti muodostaa sen. Minä haluan, että he huomaavat itse tarvitsemansa säännönmukaisuudet (ja kyllä, minä autan heitä huomaamaan) esimerkiksi verbityypeissä. Ne jotka sääntöjä tarvitsevat, yleensä myös pystyvät kielen aineksesta oivaltamaan niitä. Enkä koskaan halua rasittaa kaikkia opiskelijoita metakielellä, jota valtaosa ystävistäni ja tuttavistani ei hallitse.

Urani alkuvaiheen opettajassa on paljon samaa kuin minussa nyt. Edelleen olen varma siitä, että kieltä tulee opettaa käytön kautta. Tuo varmuus ei kuitenkaan nyt tule siitä, etten osaisi itse toista tapaa. Se tulee siitä, että olen kokeillut molempia tapoja ja huomannut, mikä toimii ja tuottaa oppimisen iloa opiskelijoissa (ja samalla myös opettajassa).

maanantai 12. syyskuuta 2016

Opettajan aurinkotervehdys

Muutama viikko sitten joogatunnilla eräs itsestäänselvyys avautui kristallinkirkkaana mielessäni. Kielen opettamisella/oppimisella ja joogalla on paljon yhteistä. Joogatunnit alkavat yleensä aurinkotervehdyksellä, joka tarkoittaa liikesarjaa. Olen toistanut liikesarjaa satoja kertoja (tuhannet kerrat lienevät liioittelua), mutta silti en koskaan ole kokenut sarjaa tylsäksi. Kielen oppiminen ja erityisesti perusasioiden hallinta vaativat jatkuvaa toistoa. Yksi tällainen kielen aurinkotervehdys on omasta itsestä kertominen. Erityisesti kurssikaverien muuttuessa tai uusien opettajien kanssa opiskelijat joutuvat uudelleen ja uudelleen kertomaan itsestään. Puheen korjaaminen taas vaatii opettajalta aina sensitiivisyyttä; opiskelija ei saa mennä lukkoon korjauksista. Sensitiivisyyden lisäksi opettaja tarvitsee taitoa ja viisautta nähdä, mitä kunkin opiskelijan lähikehityksen vyöhykkeellä on. Missä vaiheessa voidaan katsoa "minulla on 25 vuotta" tai "olen asun Suomessa viisi vuotta" läpi sormien ja kannustaa puhumaan? Missä vaiheessa nämä on syytä korjata? Olen tehnyt satoja kertoja alaspäin katsovan koiran, mutta silti löydän siitä jotakin uutta joka kerta.

En yritä sanoa, että opiskelijoiden tulisi kertoa itsestään jokaisen tunnin alussa, mutta liian usein me s2-opettajat unohdamme perusasioiden kertaamisen merkityksen ja kiidämme eteenpäin liian nopeasti. Nopeaa etenemistä pahempaa on olettamus, että yhden asian opetettuani voin sen unohtaa. Tähän liittyy oleellisesti funktionaalisuuden kaunein piirre. Monethan kritisoivat funktionaalisuutta siitä, ettei opeteta kielioppia. Opetetaan, mutta toistuvasti samaa asiaa (niitä kaikkein tavallisimpia ja erikoisempia vasta, kun havaitaan jonkin asian olevan oppijan ZPD:llä). Toistamalla aiheeseen saadaan syvällisempi merkitys ja ehkä parhaimmillaan myös oppijan oma oivallus. Eikä pakkaa tyhjennetä kerralla - konditionaalin kaikkia käyttötarkoituksia ei ole tarpeen käsitellä samaan aikaan. Voisihan se olla mahdollista, että eri kielitaitotasoilla käytettäisiin konditionaalia eri tavalla.

lauantai 27. elokuuta 2016

Näin funktiot helpottavat opettajan työtä

Ensimmäinen teema, työ ja koulutus, takana ja uusi teema kurkistelee nurkan takana. Tällä kertaa yritän nyt aidosti keskittyä siihen, miten tällä voi helpottaa omaa työtään.

Meillä on jaettu funktiot eri opettajien kesken. Jokainen opettaja opettaa samoja funktioita eri tasoilla (siis eri painotuksin). Ensimmäiseksi on mielestäni oleellista päästä tasoajatteluun sisälle itse. Niinpä joka kerta aloittaessani uuden teeman, pohdin, mitä perus-, keski- ja ylimmällä tasolla voidaan vaatia. Peilaan myös omaa eri kielteni osaamista teemaan. On muutenkin virkistävää joskus ajatella, osaatko sanoa vastaavan asian englanniksi, ruotsiksi, kiinaksi ja sitten miettiä, kuinka tärkeää ko. sanasto on arkielämässä. Jokaisesta aihepiiristä voi puhua eri tasoilla. Esimerkki teemasta ruoka:

Perustaso: Osaan kertoa, millaista ruokaa syön, mistä pidän ja mistä en.
Keskitaso: Osaan kertoa, millainen ruoka mielestäni on terveellistä ja miksi.
Ylin taso: Osaan kertoa, mitä mieltä olen erilaisista dieeteistä ja ruokavalioista, joita ihmiset noudattavat.

Tämän jälkeen on materiaalin vuoro. Helpointa on tehdä karsinta heti, jotta varapankki on valmis. Niinpä käyn kaikki suomen kielen oppikirjat läpi teemasilmällä ja otan valokuvat kaikista kappaleista ja treeneistä, jotka mielestäni teemaan sopivat. Harjoitukset ja tekstit löytyvät näin yhdestä kansiosta puhelimesta, josta niitä on helppo selata. Tärkeintä on siis todella katsoa teemasilmällä - onko esim. kielioppitehtävässä käytetty teeman sanastoa vai hypitäänkö siinä teemasta toiseen? Usein tästä saa jo ideoita siihen, millaisia rakenneasioita voi nostaa analyysin kohteeksi opetuksessa. Toisaalta tässä on funktionaalisen opetuksen kauneus: ne tärkeimmät rakenteet tulevat uudelleen ja uudelleen, niitä käsitellään uudelleen ja uudelleen. Ensimmäisen opetuskerran jälkeen ei odoteta hallintaa, vaan opiskelija saa rauhassa mutustella materiaaliaan. On myös hyvä muistaa, että monet yksinkertaiset rakenteet alkavat vakiintua vasta keskitasolla ja silti tulee virheitä.

Jos olisi viisas, tässä vaiheessa olisi hyvä myös arvioida, paljonko aikaa menee kuhunkin teemaan ja millaisin suorituksin osaaminen todennetaan (esim. ymmärrän yksinkertaisia asumiseen liittyviä tekstejä - kuinka monta tekstinymmärtämistä opiskelijan tulee tehdä ja millä oikeiden vastausten prosentilla). Suorituksista kannattanee tehdä mahdollisimman laajoja ja lisäksi kannattaa miettiä, mikä on itselle helpoin tapa kerätä suoritukset. Toistaiseksi pidän kirjoittamisen tehtävissä parhaana padletia (tai pienissä tehtävissä Skypeä) ja tekstin-/kuullunymmärtämisessä Google Formsia, sillä silloin suoritukset ovat yhdessä paikassa helposti todennettavissa. Sähköpostista kirjoitustehtävien lukeminen vie kohtuuttomasti aikaa lopputulokseen nähden.

Sitten siirrytään päivätason opiskeluun. Periaatteessa jokaisella ryhmällä on sama asia, mutta eri taitotasolla. Erilaiset asiat siis ovat heidän lähikehityksen vyöhykkeellään. Materiaaleja voi kierrättää paljonkin - helpot tehtävät voi antaa paremmille ryhmille välipalana, vaativat tehtävät taas alemmille taitotasoille haasteina (tosin tämän kanssa pitää olla varovainen). Osin materiaali voi olla sama, mutta sen suorittamiseen käytettävä aika voi vaihdella. Mikäli opetus tapahtuu webinaarissa, huoneeseen voi sisustaa eri tason materiaaleja runsaasti eri layouteihin. Jos toteuttaisin tätä luokassa, toimisin samoin, että minulla olisi valmiina eri taitotasojen materiaaleja, joita voin antaa haasteena tai välipalana nopeille.

Parasta teema-ajattelussa on, että sanasto todella saadaan hallintaan paremmin kuin teemasta toiseen poukkoillessa. Samoin rakenteisiin päästään syvemmälle, kun kaikki aika ei mene sanaston ymmärtämiseen. Lisäksi itse eksyn helposti aiheisiin aivan liian syvälle, kun vielä moduulissa 1 ja 2 monet teemat pitäisi käsitellä varsin pinnallisesti.

Haluan vielä antaa esimerkin erään opiskelijan kehityksestä teeman aikana. Kun aloitimme työ ja koulutus -teeman, hän lähetti minulle vocaroon, jossa oli kaksi lausetta. "Olen xx. Minun ammatti on atk-insinööri." Teeman lopussa hän lähetti minulle viestin: "Olen xx. Minä oli valmistuin peruskoulu Venäjälla 1997 vuonna, sitten minä menin oppilaitokseen yliopistossa. Kun minä valmistuin yliopistosta vuonna 2003, sain työpaikan OAO toimipaikkassa Department Information Security. Minä työskenteli siellä 2003-2009 vuonna, sitten minä muuttin St. Petersburg, siellä minä löysin toimi firmassa ATK-insinööri. Minulla oli niin 90 aktiivista käyttäjää tietokoneiden. Tämä on niin 90 toimi tietokone paikka. Minä työssä yksi. Tämä on vaikea: Minä tehdä työkseen: Information Security työpaikka ja Network Security ja Group Policy Windows Server. Nyt olen suomalainen kielen opiskelija, asun Suomessa ja tulevaisuudessa haluan työtä Department Information Security."

Teema-ajattelu helpottaa niin opettajan kuin opiskelijan työtä. Mikä tärkeintä - unohda kiire. Kuuntele, ole läsnä, myönnä virheesi ja opi niistä. Joskus voi tulla kokeneellekin opettajalle huti. Kaikki epäonnistuvat. Suhtautuminen omaan epäonnistumiseen ratkaisee menestyksen.

perjantai 19. elokuuta 2016

Reilu viikko takana uutta opetusmallia. Tykkään kovasti, mutta muutos on ollut raju opiskelijoille ja kaikki eivät vielä näe systeemin kauneutta tai ymmärrä sen pohjaa. Mikäli tällainen muutos toteutettaisiin kautta linjan, se tulee vaatimaan paljon myös opettajilta. Meidän tiimimme on ollut erittäin väsynyt, sillä tuntuu että työmäärä on kasvanut (vaikka todellisuudessa se on päinvastoin). Yritän tässä nyt tajunnanvirralla kirjoittaa, miksi systeemi mielestäni toimii ja toisaalta myös miten omaa työtään voi helpottaa työn ohella.

Miksi se toimii?

Olen kertonut useaan otteeseen, miten minut palkattiin edelliselle työnantajalleni tilanteessa, jossa koko systeemiä haluttiin funktionaalistaa ja muuttaa. Perusajatus siinä oli kaunis ja toimiva, mutta oli monia syitä, miksi se ei koskaan toiminut kunnolla.

Oppilaiden aikaisemmasta oppimisesta ei jäänyt minkäänlaista dokumenttia.
Kun jaksot "tuotteistettiin", ei tehty mitään eri tavalla kuin perinteisissä kursseissa. Sisällöiksi tuli kielen funktioiden lisäksi kielioppiasioita, joiden hallintaa opiskelijalta odotettiin liian aikaisin, koska "sehän oli jo käyty läpi".
Pitkän linjan suunnittelu funktionaalisesti puuttui. Ei tarkistettu, että jokainen alkava ryhmä saisi kaikki teemat.
Kielitaidon testaus perustui testeihin, joiden jälkeen jaettiin ryhmiin pitkin keskusteluin opettajien kesken. Käytännössä uudelle opettajalle siirtyneestä ei jäänyt tietoa, mitä oli opiskellut aiemmin.
Opiskelijoita saatettiin jättää kielitaitoaan heikompiin ryhmiin "ottamaan vauhtia", koska jälleen edellytettiin tietyn kielioppiasian hallintaa.

Miksi tämä nykyinen järjestelmämme siis olisi yhtään parempi? Miten siinä on huomioitu nämä asiat?

Osaamispassista jää dokumentti, joka toimii osaamisen todisteena sekä opiskelijalle, opettajille sekä rahoittajalle. Osaamispassissa taidot on yksinkertaistettu ensimmäistä vedosta paljon pidemmälle, funktiot ovat riittävän pieniä. Esim. ymmärtää lyhyitä, yksinkertaisia tekstejä on muodossa ymmärtää lyhyitä, yksinkertaisia työstä kertovia suullisia ja kirjallisia tekstejä tai ymmärtää työpaikan ilmoitustaulun pieniä ilmoituksia.
Osaamispassi perustuu funktioihin, ei tietyn kielioppiasian hallintaan. Tärkeimmät kielen asiat tulevat toistumaan kaikissa teemoissa, joka mahdollistaa oppijan syvällisen oppimisen ja toivottavasti myös oman analyysin aiheesta.
Pitkän linjan funktionaalinen suunnittelu on tehty (kiitos Marjalle).
Kielitaidon testaus perustuu viikottaisiin, joskus jopa päivittäisiin näyttöihin. Testitekniikkaa ja testitilannetta voidaan treenata, mutta se voidaan tehdä ilman stressiä.
Vauhdinottajia ei enää tarvita, koska asiat toistuvat. On todennäköistä, että kielellisesti pidemmällä oleva ottaa hallintaan tietyt rakenteet nopeammin kuin kielellisesti alussa oleva.

Toteutin tällä viikolla kahdelle ryhmälle lähes saman ohjelman. Toinen päivistä meni täysin penkin alle, toinen taas erinomaisesti. (Opetustilanteista on tallenteet, jotka voin jakaa kiinnostuneille.) Molempina päivinä halusin toteuttaa Aliaksen työsanoista. Aliasta oli harjoiteltu aikaisemmin edellisellä viikolla Skypen chatissa, jossa tehtävä oli ollut kuvailla ammattia. Autoin tehtävässä apukysymyksillä etukäteen (esim. Missä hän on töissä? Millaista työtä hän tekee? Millaiset vaatteet hänellä on? Millainen palkka hänellä on?). Chatissa kaikki ymmärsivät idean ja juttu lensi.

Webinaarissa selitin ensin, mikä on Alias. Sen jälkeen harjoittelimme niin, että annoin jokaiselle opiskelijalle privaattichatissa ammatin, joka heidän piti selittää. Oli mahdollista myös piirtää. Pari opiskelijaa selitti oman sanansa (ehkä eivät löytäneet privaattichattia), mutta joka tapauksessa ymmärsivät tehtävän. Vain yksi opiskelija ei siitä huolimatta, että selittäjiä edellä oli monta (ja vaikka hän oli osallistunut arvaamiseen) ei tajunnut ideaa, vaan aloitti "Minun sanani on asianajaja". Selitin tehtävän hänelle uudelleen ja se tuntui menevän perille.

Sitten jaoin opiskelijat ryhmiin ja annoin heille breakouteissa kolme sanaa, joiden selityksiä he saisivat itse miettiä. Selitin tehtävän ennen breakouteja. Kuitenkin ryhmien työskentelyä seuratessani huomasin, että vain yksi ryhmä on ymmärtänyt tehtävän. Lopetin breakoutit ja selitin uudelleen. Tämän jälkeen kävin jokaisessa breakoutissa antamassa esimerkin yhdestä sanasta (siis valmiin selityksen). Tämän jälkeen opiskelijat sanoivat olevansa valmiita ja aloitimme. Ensimmäinen ryhmä alkoi pelata hirsipuuta (oma vika, olin antanut esimerkin, kun opiskelijat eivät selittäessäni tajunneet sanaa). Lopulta päädyin selittämään itse kaikki sanat, koska aloin epäillä sanojen olevan liian vaikeita (sanat olivat mm. palkka, yliopisto, kalenteri, pomo - vaativammat verokortti, ylityö, TE-toimisto). Kun selitin sanat itse, oikeat sanat kyllä löytyivät.

Seuraavana päivänä minulla oli hivenen parempitasoisempi ryhmä. Etukäteen mietin, kannattaako enää kokeilla koko Aliasta. Taito on kuitenkin mielestäni yksi tärkeimmistä - osata selittää jokin sana, jota omassa sanavarastossa ei ole. Tarvitsen sitä jatkuvasti puhuessani kiinaa. Mikäli osaa tämän, jo hyvin pienellä sanavarastolla voi kommunikoida (vrt. alkusanat). Niinpä päätin kokeilla peliä toistamiseen. Tällä kertaa olimme jo yhden webinaarin aikana (80 min) selittäneet pelin, harjoitelleet ammattisanoilla, jakautuneet ryhmiin, selittäneet ja arvanneet työsanat. Kaikki sujui kuin tanssi. Minä en tehnyt mitään merkittävästi eri tavalla, joten on vaikea tietää, miksi toinen oppilasryhmä oli niin paljon helpompi - onko kyse kielitaidosta, persoonasta, totutusta tavasta oppia?

Lisäksi otin näille kahdelle ryhmällä aikamuotojen analyysin (siis funktioden analyysin, miksi ja missä aikamuotoa käytetään, ei muotoanalyysia). Toinen ryhmä (ensimmäinen) oli täysin vaiti eikä siis ilmeisesti ymmärtänyt mitään, kuten yksi opiskelijoista tunnin päätteeksi sanoikin. Toinen ryhmä taas yritti aktiivisesti käyttää eri aikamuotoja, kun annoin heille tehtäviä aiheesta. Osa ymmärsi täysin ja oli heti jäljillä, kun kysyin mikä ero on "Oletko ollut töissä Suomessa" ja "Olitko töissä Suomessa" välillä. Itse pyrin aina välttämään metakielen käyttämisen ja minua ei koskaan vastauksena tyydytä "imperfekti" tai "negatiivinen perfekti". Nämä kuittaan yleensä sanomalla: "Hienoa. Tunnistat muodon. Se on imperfekti. Mutta miksi se on tässä? Miksi tässä ei ole...?"

Tämä kokemus vain vahvistaa käsitystäni siitä, että analyysi ei voi tulla ennen riittävää materiaalia. Asioita ei opita säännön, vaan käytön kautta. Vasta kun materiaalia on riittävästi, opiskelija on valmis analyysiin. Kaikki s2-oppijat eivät koskaan ole sillä tasolla ja sallittakoon se heille. Ei kuormiteta oppijoitamme ylimääräisillä sanoilla ja tiedoilla, joita käytännön kommunikaatiotilanteissa ei tarvita.

Toivottavasti opit jotain minun oppimiskokemuksestani. Kiitos, että luit :).

torstai 18. elokuuta 2016

Blogia puurtamassa

Valitettavasti kävi niin, että jouduin pyytämään sijaisen juuri blogipäivälle. Onneksi, onneksi sijainen on mahtava ope ja hanskasi homman ehkä paremmin kuin itse olisin hanskannut.

Käytännössä loin wordpressiin blogin, jonka tunnuksen ja salasanan annoin kaikille opiskelijoille. Tuohon samaiseen blogiin samaisilla tunnuksilla opiskelijat loivat oman tekstin. Tämän puolesta tekeminen onnistui ongelmitta.

Osa opiskelijoista sai jäädä tänään kotiin ja suorittaa tämän näytön kotoa käsin. He olivat sellaisia opiskelijoita, joiden tiesin selviytyvän tehtävästä itsenäisesti. (Ja kylläpä kirjoittivatkin hienot tekstit!) Tämä eriyttäminen helpotti sijaisen hommaa huomattavasti, koska koulussa olevat opiskelijat kaipasivat paljon apuja.

Sijaiselta sain terveisiä, että tekeminen oli aika takkuista eikä kaikki ottaneet sitä ihan tosissaan ennen pientä arviointikovistelua. Tekstiä sai todella vääntää lisää ja tekniikan kanssa toimiminen tuotti jollekin hirveitä tuskia. Selailin blogia kotona ja huomasin, että kaikki olivat kuitenkin hienosti saaneet oman asuinalueensa kuvailtua edes jotenkuten. Muutama opiskelija oli aivan selvästi kopioinut joitakin tekstinosia, mikä on aika harmittavaa.

Melkeinpä kaikki etänä tehtävän suorittaneet tekivät aivan mainiot blogitekstit! Ja kuitenkin kaikki opiskelijat onnistuivat mukavasti :)

Vähän yötyönä yritän nyt pakertaa huomiseksi palautteet ja arviot, jotta opiskelijat saisivat ne ennen viikonloppua. Nähtäväksi jää, tuleeko uni vai valmis työ.

maanantai 15. elokuuta 2016

Kohti näyttöä

Eipä ole joka päivälle riittänyt juttua taikka aikaa jutun kirjoittamiseen. Opiskelijat jatkavat huomenna sijaisen huomassa etsimällä netistä esimerkiksi asuinalueensa palveluja ja tietoja niistä. Pysytään siis vielä aiheessa Asuminen ja asuinalue, mutta sivutaan vähän asiointiakin. Vielä pari päivää mennään kohti näyttöä ja torstaina istutaan koneille kirjoittamaan blogiteksti. Siitä voin kirjoitella seuraavaksi kokemuksia.

Palaute siitä, ettei meillä ole moduulitestiä, on ainakin jo ollut mahtava: "Mitä?! Ei testi! Ei stressi!"

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kommunikointia naapurin kanssa

Opiskelijoilla oli kotitehtävänä tekstinymmärtämisen tehtävä Oma suomi ykkösen kappaleesta 10. Kappaleen teksti on melko helppo ja harjoitustakin sanoivat helpoksi. Käskinkin sitten opiskelijoiden heittää kirjat kiinni ja kertoa kaverille omin sanoin, mitä tekstissä tapahtuu. Eipä ollutkaan enää ihan helppo! Herättävä harjoitus pahimmille kääntäjän käyttäjille.

Tänään harjoiteltiin kappaleen tekstin ja kuunteluharjoitusten johdattelemana puhelinkeskustelujen aloituksia ja avun tarjoamista naapurille erilaisissa tilanteissa. Näihin meni yllättävän kauan aikaa - lähinnä siihen, että pitikin itse ideoida ja tuottaa. Päivän päätteeksi tutustuttiin huoltoyhtiön mainokseen.

Huomenna on tarkoitus puhua asumisesta ja antaa opiskelijoille jo vähän ideanalkua omiin blogiteksteihin.

tiistai 9. elokuuta 2016

Kertauspäivä

Tämän päivän luokkaopiskelu jäi vähäiseksi, koska vierailimme iltapäivällä Turun hautausmaalla kiertämässä tunnettujen turkulaisten hautoja. Aamulla ehdin kuitenkin esitellä opiskelijoille asumissuoritukseen luomani blogin, johon kirjoitin ja kuvitin itse esimerkiksi tekstin omista lähinurkistani. Voin esitellä teille blogia vaikkapa seuraavassa lähitapaamisessa.

Aamulla kertasimme eilistä keskustelua asumisesta. Annoin ryhmille pääasiassa samoja kysymyksiä, mutta lisäsin myös muutaman uuden. Kertasimme kerrostalosanastoa; ensin muistelivat kaverin kanssa, sitten otettiin pieni kiminkoe-skaba. (Tietäähän muutkin kuin partiolaiset, mikä on kiminkoe?)

Ennen haudoille lähtöä ehdimme kuunnella Oma suomi -kirjasta kappaleen 10, jossa epäonninen äiti on unohtanut avaimen kotiin ja pieni vauva nukkuu kotona. Huomenna siis päästään jatkamaan aiheella "kommunikointi naapurin kanssa". Lisäksi tutkailemme huomenna erilaisia taloyhtiön ilmoituksia, joita pyysin, että opiskelijat bongailevat kotitehtävänä.

maanantai 8. elokuuta 2016

Osaamismerkintöjä moduulin 2 lopuksi

Kerroin tänään opiskelijoille, ettei toisessa moduulissa tarvitse stressata moduulitestiä, vaan teemme erilaisia osaamisen näyttötehtäviä. Aloitimme aiheella Asuinalue ja asuminen. Tässä maanantaiset oppitunnit:

1. Ryhmäkeskustelu asumisesta: millaisessa talossa asut, millaisia naapureita sinulla on ym. Keskustelu kertasi osittain vanhaa opittua, mutta tehtävässä tuli myös uusia asioita, kuten taloyhtiön nimi, huoltomiehen nimi yms.

2. Taloyhtiön järjestyssäännöt. Olen selkokielistänyt VVO:n kiinteistöjen järjestyssäännöt ja lisännyt niihin pari kuvaa. Opiskelijat tutustuivat sääntöihin ja vastasivat tekstin lomassa oleviin kysymyksiin.

3. Tatu ja Patu -kirjasta suomalaisen kerrostalopihan kuva. Nimettiin kuvasta asioita. Osittain taas kertausta, osittain uutta.

4. Kotitehtävänä on selvittää oman taloyhtiön nimi, huoltoyhtiön/miehen nimi ja puhelinnumero sekä päivystävän huoltomiehen puhelinnumero. Huomenna opiskelijat ottavat kouluun mukaan oman taloyhtiön järjestyssäännöt. Lisäksi kehotin opiskelijoita tänään ajattelemaan kotona suomeksi, mitä pihassa ja kotona näkyy.

Sanoin opiskelijoille tätä osaamismerkintäsysteemiä esittäessäni, että kaikki kotitehtävät auttavat heitä valmistautumaan "näyttöön".

Tänään minulla on suunnitelmissa kävellä omassa lähiössä kamera kädessä, jotta saan huomiseksi tai keskiviikoksi kyhättyä esimerkin siitä, millaista osaamista opiskelijoiden tulisi näyttää. Tarkoituksena on kirjoittaa ja kuvittaa simppeli blogiteksti minun lähiympäristöstä palveluineen ja harrastusmahdollisuuksineen.

Olen innoissani!

torstai 4. elokuuta 2016

Lapin syksy

Olemme Lapin koulutusten suunnittelussa edenneet siihen asti, että meillä on ensimmäinen "hajautettu" viikko ensi viikolla.

Tässä vaiheessa tuntuu melko suuruudenhullulta edes yrittää tällaista, mutta mitä enemmän sitä katsoo, puljaa ja ajattelee, sitä järkevämmältä se meistä tuntuu. Alamme itse päästä kärryille siitä, mitä olemme tekemässä.

Perushaaste, johon uudella toteutustavalalla pyrimme vastaamaan on se, että ryhmät verkossa ovat todella paljon heterogeenisemmät kuin etelän koulutuksissa. Vaikka opiskelijat on alkukartoitettu, sillä on varsin vähän merkitystä, kun 0-tasolta alkavaan ryhmään on valittu A2.2-tasoinen opiskelija ja 3-moduulille täysin vasta-alkaja - ja vaikka lähtötaso olisikin sama, verkko mahdollistaa erittäin nopean etenemisen niille, jotka siihen kykenevät. Erot kasvavat huomattavasti nopeammin kuin luokkahuoneopetuksessa.

Nyt muotoilemallamme tavalla ei ole oikastaan merkitystä, minkä tasoinen opiskelija tulee kurssille, koska joka tapauksessa muodostamme ryhmät osaamisperusteisesti taitotasojen mukaan niin pitkälle kuin mahdollista.

Tehtyä:
- OPSin perusteiden mukaiset aihepiirit käsitellään 3-5 viikon jaksoissa. Kaikki opettajat opettavat samaa aihepiiriä kaikille tasoille.
- Aihepiirin sisällä olemme jakaneet funkiot opettajille ja muodostaneet web-luokkahuoneet jokaiselle funktiolle / opettajalle. Kullakin opettajalla on osaaminen / oppimistavoite, johon kaikki tunnit tähtäävät.
- Osaamiset on jaettu taitotasoille / ryhmille sopiviksi (myös opettajien erityisosaamisen / toiveiden) mukaan.
- Elokuussa kolmen jo verkkotyöskentelyn osaavan "vanhan ryhmän" opiskelijat on jaettu 4 tasoryhmään.
- Kullakin ryhmällä on oma ryhmäbloginsa, johon kunkin päivän ohjelma linkitetään. Opiskelijalle riittää siis oman ryhmäblogin seuraaminen. Oma ohjelma tulee joka päivä sinne.
Riekonmarjat
Karpalot
Karhunmarjat
(8.8. uusi aloittava ryhmä Puolukat myöhemmin)
- Maanantaisin on omaope-päivä, jolloin varmistetaan osaaminen, toiveet ja kysellään, miten tämä toimii.
- Omaope on vastuussa oman ryhmänsä päiväkirjoista, opiskelijat / sessio-opettajat tiedottamisesta omaopelle. Sessio-opettaja vastaa antamistaan tehtävistä, ohjaa ja huolehtii palautteen antamisesta oppilaille.

Lapin kotoseitti -opettajien linkitysblogi havainnollistaa varmasti parhaiten logistiikkaa, ryhmiä ja funktioita

Viikon kuluttua olemme viisaampia, onko meillä toivoa tämän kanssa. Toimiessaan järjestelyt mahdollistavat aidon funktionaalisen lähestymistavan teemoihin ja vastaa opiskelijoiden vahvaan kritiikkiin siitä, että ryhmien opiskelijoiden taidot ovat hyvin erilaiset ja lisäksi helpottavat opettajan työtä, selkiyttävät sitä. Tähän uskomme, toivotaan, että osaamme tehdä käytänteistä toimivat. Nyt se alkaa!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Tervetuloa oppimaan yhdessä!

Täällä voit jakaa parhaat onnistumisesi ja karmivimmat opetuskokemuksesi! Opitaan yhdessä, jaetaan hyviä käytänteitä!

Voit kirjoittaa vapaasti, toivomme, että kynnys jakamiseen ei olisi korkea :) Kehitetään yhdessä hyvästä ideasta vielä parempi <3!

Teesit verkkoon by Raisa ja Marja, hyväksi koettuja juttuja 2015-2016

VERKKO-OPETTAJAN OPAS

Kannattaa lukea, säästyt monelta karikolta!