Näin funktiot helpottavat opettajan työtä

Ensimmäinen teema, työ ja koulutus, takana ja uusi teema kurkistelee nurkan takana. Tällä kertaa yritän nyt aidosti keskittyä siihen, miten tällä voi helpottaa omaa työtään.

Meillä on jaettu funktiot eri opettajien kesken. Jokainen opettaja opettaa samoja funktioita eri tasoilla (siis eri painotuksin). Ensimmäiseksi on mielestäni oleellista päästä tasoajatteluun sisälle itse. Niinpä joka kerta aloittaessani uuden teeman, pohdin, mitä perus-, keski- ja ylimmällä tasolla voidaan vaatia. Peilaan myös omaa eri kielteni osaamista teemaan. On muutenkin virkistävää joskus ajatella, osaatko sanoa vastaavan asian englanniksi, ruotsiksi, kiinaksi ja sitten miettiä, kuinka tärkeää ko. sanasto on arkielämässä. Jokaisesta aihepiiristä voi puhua eri tasoilla. Esimerkki teemasta ruoka:

• Perustaso: Osaan kertoa, millaista ruokaa syön, mistä pidän ja mistä en.
• Keskitaso: Osaan kertoa, millainen ruoka mielestäni on terveellistä ja miksi.
• Ylin taso: Osaan kertoa, mitä mieltä olen erilaisista dieeteistä ja ruokavalioista, joita ihmiset noudattavat.

Tämän jälkeen on materiaalin vuoro. Helpointa on tehdä karsinta heti, jotta varapankki on valmis. Niinpä käyn kaikki suomen kielen oppikirjat läpi teemasilmällä ja otan valokuvat kaikista kappaleista ja treeneistä, jotka mielestäni teemaan sopivat. Harjoitukset ja tekstit löytyvät näin yhdestä kansiosta puhelimesta, josta niitä on helppo selata. Tärkeintä on siis todella katsoa teemasilmällä - onko esim. kielioppitehtävässä käytetty teeman sanastoa vai hypitäänkö siinä teemasta toiseen? Usein tästä saa jo ideoita siihen, millaisia rakenneasioita voi nostaa analyysin kohteeksi opetuksessa. Toisaalta tässä on funktionaalisen opetuksen kauneus: ne tärkeimmät rakenteet tulevat uudelleen ja uudelleen, niitä käsitellään uudelleen ja uudelleen. Ensimmäisen opetuskerran jälkeen ei odoteta hallintaa, vaan opiskelija saa rauhassa mutustella materiaaliaan. On myös hyvä muistaa, että monet yksinkertaiset rakenteet alkavat vakiintua vasta keskitasolla ja silti tulee virheitä.

Jos olisi viisas, tässä vaiheessa olisi hyvä myös arvioida, paljonko aikaa menee kuhunkin teemaan ja millaisin suorituksin osaaminen todennetaan (esim. ymmärrän yksinkertaisia asumiseen liittyviä tekstejä - kuinka monta tekstinymmärtämistä opiskelijan tulee tehdä ja millä oikeiden vastausten prosentilla). Suorituksista kannattanee tehdä mahdollisimman laajoja ja lisäksi kannattaa miettiä, mikä on itselle helpoin tapa kerätä suoritukset. Toistaiseksi pidän kirjoittamisen tehtävissä parhaana padletia (tai pienissä tehtävissä Skypeä) ja tekstin-/kuullunymmärtämisessä Google Formsia, sillä silloin suoritukset ovat yhdessä paikassa helposti todennettavissa. Sähköpostista kirjoitustehtävien lukeminen vie kohtuuttomasti aikaa lopputulokseen nähden.

Sitten siirrytään päivätason opiskeluun. Periaatteessa jokaisella ryhmällä on sama asia, mutta eri taitotasolla. Erilaiset asiat siis ovat heidän lähikehityksen vyöhykkeellään. Materiaaleja voi kierrättää paljonkin - helpot tehtävät voi antaa paremmille ryhmille välipalana, vaativat tehtävät taas alemmille taitotasoille haasteina (tosin tämän kanssa pitää olla varovainen). Osin materiaali voi olla sama, mutta sen suorittamiseen käytettävä aika voi vaihdella. Mikäli opetus tapahtuu webinaarissa, huoneeseen voi sisustaa eri tason materiaaleja runsaasti eri layouteihin. Jos toteuttaisin tätä luokassa, toimisin samoin, että minulla olisi valmiina eri taitotasojen materiaaleja, joita voin antaa haasteena tai välipalana nopeille.

Parasta teema-ajattelussa on, että sanasto todella saadaan hallintaan paremmin kuin teemasta toiseen poukkoillessa. Samoin rakenteisiin päästään syvemmälle, kun kaikki aika ei mene sanaston ymmärtämiseen. Lisäksi itse eksyn helposti aiheisiin aivan liian syvälle, kun vielä moduulissa 1 ja 2 monet teemat pitäisi käsitellä varsin pinnallisesti.

Haluan vielä antaa esimerkin erään opiskelijan kehityksestä teeman aikana. Kun aloitimme työ ja koulutus -teeman, hän lähetti minulle vocaroon, jossa oli kaksi lausetta. "Olen xx. Minun ammatti on atk-insinööri." Teeman lopussa hän lähetti minulle viestin: "Olen xx. Minä oli valmistuin peruskoulu Venäjälla 1997 vuonna, sitten minä menin oppilaitokseen yliopistossa. Kun minä valmistuin yliopistosta vuonna 2003, sain työpaikan OAO toimipaikkassa Department Information Security. Minä työskenteli siellä 2003-2009 vuonna, sitten minä muuttin St. Petersburg, siellä minä löysin toimi firmassa ATK-insinööri. Minulla oli niin 90 aktiivista käyttäjää tietokoneiden. Tämä on niin 90 toimi tietokone paikka. Minä työssä yksi. Tämä on vaikea: Minä tehdä työkseen: Information Security työpaikka ja Network Security ja Group Policy Windows Server. Nyt olen suomalainen kielen opiskelija, asun Suomessa ja tulevaisuudessa haluan työtä Department Information Security."

Teema-ajattelu helpottaa niin opettajan kuin opiskelijan työtä. Mikä tärkeintä - unohda kiire. Kuuntele, ole läsnä, myönnä virheesi ja opi niistä. Joskus voi tulla kokeneellekin opettajalle huti. Kaikki epäonnistuvat. Suhtautuminen omaan epäonnistumiseen ratkaisee menestyksen.

Reilu viikko takana uutta opetusmallia. Tykkään kovasti, mutta muutos on ollut raju opiskelijoille ja kaikki eivät vielä näe systeemin kauneutta tai ymmärrä sen pohjaa. Mikäli tällainen muutos toteutettaisiin kautta linjan, se tulee vaatimaan paljon myös opettajilta. Meidän tiimimme on ollut erittäin väsynyt, sillä tuntuu että työmäärä on kasvanut (vaikka todellisuudessa se on päinvastoin). Yritän tässä nyt tajunnanvirralla kirjoittaa, miksi systeemi mielestäni toimii ja toisaalta myös miten omaa työtään voi helpottaa työn ohella.

Miksi se toimii?

Olen kertonut useaan otteeseen, miten minut palkattiin edelliselle työnantajalleni tilanteessa, jossa koko systeemiä haluttiin funktionaalistaa ja muuttaa. Perusajatus siinä oli kaunis ja toimiva, mutta oli monia syitä, miksi se ei koskaan toiminut kunnolla.

• Oppilaiden aikaisemmasta oppimisesta ei jäänyt minkäänlaista dokumenttia.
• Kun jaksot "tuotteistettiin", ei tehty mitään eri tavalla kuin perinteisissä kursseissa. Sisällöiksi tuli kielen funktioiden lisäksi kielioppiasioita, joiden hallintaa opiskelijalta odotettiin liian aikaisin, koska "sehän oli jo käyty läpi".
• Pitkän linjan suunnittelu funktionaalisesti puuttui. Ei tarkistettu, että jokainen alkava ryhmä saisi kaikki teemat. 
• Kielitaidon testaus perustui testeihin, joiden jälkeen jaettiin ryhmiin pitkin keskusteluin opettajien kesken. Käytännössä uudelle opettajalle siirtyneestä ei jäänyt tietoa, mitä oli opiskellut aiemmin.
• Opiskelijoita saatettiin jättää kielitaitoaan heikompiin ryhmiin "ottamaan vauhtia", koska jälleen edellytettiin tietyn kielioppiasian hallintaa.

Miksi tämä nykyinen järjestelmämme siis olisi yhtään parempi? Miten siinä on huomioitu nämä asiat?

• Osaamispassista jää dokumentti, joka toimii osaamisen todisteena sekä opiskelijalle, opettajille sekä rahoittajalle. Osaamispassissa taidot on yksinkertaistettu ensimmäistä vedosta paljon pidemmälle, funktiot ovat riittävän pieniä. Esim. ymmärtää lyhyitä, yksinkertaisia tekstejä on muodossa ymmärtää lyhyitä, yksinkertaisia työstä kertovia suullisia ja kirjallisia tekstejä tai ymmärtää työpaikan ilmoitustaulun pieniä ilmoituksia.
•  Osaamispassi perustuu funktioihin, ei tietyn kielioppiasian hallintaan. Tärkeimmät kielen asiat tulevat toistumaan kaikissa teemoissa, joka mahdollistaa oppijan syvällisen oppimisen ja toivottavasti myös oman analyysin aiheesta.
• Pitkän linjan funktionaalinen suunnittelu on tehty (kiitos Marjalle).
• Kielitaidon testaus perustuu viikottaisiin, joskus jopa päivittäisiin näyttöihin. Testitekniikkaa ja testitilannetta voidaan treenata, mutta se voidaan tehdä ilman stressiä.
• Vauhdinottajia ei enää tarvita, koska asiat toistuvat. On todennäköistä, että kielellisesti pidemmällä oleva ottaa hallintaan tietyt rakenteet nopeammin kuin kielellisesti alussa oleva.

Toteutin tällä viikolla kahdelle ryhmälle lähes saman ohjelman. Toinen päivistä meni  täysin penkin alle, toinen taas erinomaisesti. (Opetustilanteista on tallenteet, jotka voin jakaa kiinnostuneille.) Molempina päivinä halusin toteuttaa Aliaksen työsanoista. Aliasta oli harjoiteltu aikaisemmin edellisellä viikolla Skypen chatissa, jossa tehtävä oli ollut kuvailla ammattia. Autoin tehtävässä apukysymyksillä etukäteen (esim. Missä hän on töissä? Millaista työtä hän tekee? Millaiset vaatteet hänellä on? Millainen palkka hänellä on?). Chatissa kaikki ymmärsivät idean ja juttu lensi.

Webinaarissa selitin ensin, mikä on Alias. Sen jälkeen harjoittelimme niin, että annoin jokaiselle opiskelijalle privaattichatissa ammatin, joka heidän piti selittää. Oli mahdollista myös piirtää. Pari opiskelijaa selitti oman sanansa (ehkä eivät löytäneet privaattichattia), mutta joka tapauksessa ymmärsivät tehtävän. Vain yksi opiskelija ei siitä huolimatta, että selittäjiä edellä oli monta (ja vaikka hän oli osallistunut arvaamiseen) ei tajunnut ideaa, vaan aloitti "Minun sanani on asianajaja". Selitin tehtävän hänelle uudelleen ja se tuntui menevän perille.

Sitten jaoin opiskelijat ryhmiin ja annoin heille breakouteissa kolme sanaa, joiden selityksiä he saisivat itse miettiä. Selitin tehtävän ennen breakouteja. Kuitenkin ryhmien työskentelyä seuratessani huomasin, että vain yksi ryhmä on ymmärtänyt tehtävän. Lopetin breakoutit ja selitin uudelleen. Tämän jälkeen kävin jokaisessa breakoutissa antamassa esimerkin yhdestä sanasta (siis valmiin selityksen). Tämän jälkeen opiskelijat sanoivat olevansa valmiita ja aloitimme. Ensimmäinen ryhmä alkoi pelata hirsipuuta (oma vika, olin antanut esimerkin, kun opiskelijat eivät selittäessäni tajunneet sanaa). Lopulta päädyin selittämään itse kaikki sanat, koska aloin epäillä sanojen olevan liian vaikeita (sanat olivat mm. palkka, yliopisto, kalenteri, pomo - vaativammat verokortti, ylityö, TE-toimisto). Kun selitin sanat itse, oikeat sanat kyllä löytyivät.

Seuraavana päivänä minulla oli hivenen parempitasoisempi ryhmä. Etukäteen mietin, kannattaako enää kokeilla koko Aliasta. Taito on kuitenkin mielestäni yksi tärkeimmistä - osata selittää jokin sana, jota omassa sanavarastossa ei ole. Tarvitsen sitä jatkuvasti puhuessani kiinaa. Mikäli osaa tämän, jo hyvin pienellä sanavarastolla voi kommunikoida (vrt. alkusanat). Niinpä päätin kokeilla peliä toistamiseen. Tällä kertaa olimme jo yhden webinaarin aikana (80 min) selittäneet pelin, harjoitelleet ammattisanoilla, jakautuneet ryhmiin, selittäneet ja arvanneet työsanat. Kaikki sujui kuin tanssi. Minä en tehnyt mitään merkittävästi eri tavalla, joten on vaikea tietää, miksi toinen oppilasryhmä oli niin paljon helpompi - onko kyse kielitaidosta, persoonasta, totutusta tavasta oppia?

Lisäksi otin näille kahdelle ryhmällä aikamuotojen analyysin (siis funktioden analyysin, miksi ja missä aikamuotoa käytetään, ei muotoanalyysia). Toinen ryhmä (ensimmäinen) oli täysin vaiti eikä siis ilmeisesti ymmärtänyt mitään, kuten yksi opiskelijoista tunnin päätteeksi sanoikin. Toinen ryhmä taas yritti aktiivisesti käyttää eri aikamuotoja, kun annoin heille tehtäviä aiheesta. Osa ymmärsi täysin ja oli heti jäljillä, kun kysyin mikä ero on "Oletko ollut töissä Suomessa" ja "Olitko töissä Suomessa" välillä. Itse pyrin aina välttämään metakielen käyttämisen ja minua ei koskaan vastauksena tyydytä "imperfekti" tai "negatiivinen perfekti". Nämä kuittaan yleensä sanomalla: "Hienoa. Tunnistat muodon. Se on imperfekti. Mutta miksi se on tässä? Miksi tässä ei ole...?"

Tämä kokemus vain vahvistaa käsitystäni siitä, että analyysi ei voi tulla ennen riittävää materiaalia. Asioita ei opita säännön, vaan käytön kautta. Vasta kun materiaalia on riittävästi, opiskelija on valmis analyysiin. Kaikki s2-oppijat eivät koskaan ole sillä tasolla ja sallittakoon se heille. Ei kuormiteta oppijoitamme ylimääräisillä sanoilla ja tiedoilla, joita käytännön kommunikaatiotilanteissa ei tarvita.

Toivottavasti opit jotain minun oppimiskokemuksestani. Kiitos, että luit :).

Blogia puurtamassa

Valitettavasti kävi niin, että jouduin pyytämään sijaisen juuri blogipäivälle. Onneksi, onneksi sijainen on mahtava ope ja hanskasi homman ehkä paremmin kuin itse olisin hanskannut.

Käytännössä loin wordpressiin blogin, jonka tunnuksen ja salasanan annoin kaikille opiskelijoille. Tuohon samaiseen blogiin samaisilla tunnuksilla opiskelijat loivat oman tekstin. Tämän puolesta tekeminen onnistui ongelmitta.

Osa opiskelijoista sai jäädä tänään kotiin ja suorittaa tämän näytön kotoa käsin. He olivat sellaisia opiskelijoita, joiden tiesin selviytyvän tehtävästä itsenäisesti. (Ja kylläpä kirjoittivatkin hienot tekstit!) Tämä eriyttäminen helpotti sijaisen hommaa huomattavasti, koska koulussa olevat opiskelijat kaipasivat paljon apuja.

Sijaiselta sain terveisiä, että tekeminen oli aika takkuista eikä kaikki ottaneet sitä ihan tosissaan ennen pientä arviointikovistelua. Tekstiä sai todella vääntää lisää ja tekniikan kanssa toimiminen tuotti jollekin hirveitä tuskia. Selailin blogia kotona ja huomasin, että kaikki olivat kuitenkin hienosti saaneet oman asuinalueensa kuvailtua edes jotenkuten. Muutama opiskelija oli aivan selvästi kopioinut joitakin tekstinosia, mikä on aika harmittavaa.

Melkeinpä kaikki etänä tehtävän suorittaneet tekivät aivan mainiot blogitekstit! Ja kuitenkin kaikki opiskelijat onnistuivat mukavasti :)

Vähän yötyönä yritän nyt pakertaa huomiseksi palautteet ja arviot, jotta opiskelijat saisivat ne ennen viikonloppua. Nähtäväksi jää, tuleeko uni vai valmis työ.

Kohti näyttöä

Eipä ole joka päivälle riittänyt juttua taikka aikaa jutun kirjoittamiseen. Opiskelijat jatkavat huomenna sijaisen huomassa etsimällä netistä esimerkiksi asuinalueensa palveluja ja tietoja niistä. Pysytään siis vielä aiheessa Asuminen ja asuinalue, mutta sivutaan vähän asiointiakin. Vielä pari päivää mennään kohti näyttöä ja torstaina istutaan koneille kirjoittamaan blogiteksti. Siitä voin kirjoitella seuraavaksi kokemuksia.

Palaute siitä, ettei meillä ole moduulitestiä, on ainakin jo ollut mahtava: "Mitä?! Ei testi! Ei stressi!"

Kommunikointia naapurin kanssa

Opiskelijoilla oli kotitehtävänä tekstinymmärtämisen tehtävä Oma suomi ykkösen kappaleesta 10. Kappaleen teksti on melko helppo ja harjoitustakin sanoivat helpoksi. Käskinkin sitten opiskelijoiden heittää kirjat kiinni ja kertoa kaverille omin sanoin, mitä tekstissä tapahtuu. Eipä ollutkaan enää ihan helppo! Herättävä harjoitus pahimmille kääntäjän käyttäjille.

Tänään harjoiteltiin kappaleen tekstin ja kuunteluharjoitusten johdattelemana puhelinkeskustelujen aloituksia ja avun tarjoamista naapurille erilaisissa tilanteissa. Näihin meni yllättävän kauan aikaa - lähinnä siihen, että pitikin itse ideoida ja tuottaa. Päivän päätteeksi tutustuttiin huoltoyhtiön mainokseen.

Huomenna on tarkoitus puhua asumisesta ja antaa opiskelijoille jo vähän ideanalkua omiin blogiteksteihin.

Kertauspäivä

Tämän päivän luokkaopiskelu jäi vähäiseksi, koska vierailimme iltapäivällä Turun hautausmaalla kiertämässä tunnettujen turkulaisten hautoja. Aamulla ehdin kuitenkin esitellä opiskelijoille asumissuoritukseen luomani blogin, johon kirjoitin ja kuvitin itse esimerkiksi tekstin omista lähinurkistani. Voin esitellä teille blogia vaikkapa seuraavassa lähitapaamisessa.

Aamulla kertasimme eilistä keskustelua asumisesta. Annoin ryhmille pääasiassa samoja kysymyksiä, mutta lisäsin myös muutaman uuden. Kertasimme kerrostalosanastoa; ensin muistelivat kaverin kanssa, sitten otettiin pieni kiminkoe-skaba. (Tietäähän muutkin kuin partiolaiset, mikä on kiminkoe?)

Ennen haudoille lähtöä ehdimme kuunnella Oma suomi -kirjasta kappaleen 10, jossa epäonninen äiti on unohtanut avaimen kotiin ja pieni vauva nukkuu kotona. Huomenna siis päästään jatkamaan aiheella "kommunikointi naapurin kanssa". Lisäksi tutkailemme huomenna erilaisia taloyhtiön ilmoituksia, joita pyysin, että opiskelijat bongailevat kotitehtävänä.

Osaamismerkintöjä moduulin 2 lopuksi

Kerroin tänään opiskelijoille, ettei toisessa moduulissa tarvitse stressata moduulitestiä, vaan teemme erilaisia osaamisen näyttötehtäviä. Aloitimme aiheella Asuinalue ja asuminen. Tässä maanantaiset oppitunnit:

1. Ryhmäkeskustelu asumisesta: millaisessa talossa asut, millaisia naapureita sinulla on ym. Keskustelu kertasi osittain vanhaa opittua, mutta tehtävässä tuli myös uusia asioita, kuten taloyhtiön nimi, huoltomiehen nimi yms.

2. Taloyhtiön järjestyssäännöt. Olen selkokielistänyt VVO:n kiinteistöjen järjestyssäännöt ja lisännyt niihin pari kuvaa. Opiskelijat tutustuivat sääntöihin ja vastasivat tekstin lomassa oleviin kysymyksiin.

3. Tatu ja Patu -kirjasta suomalaisen kerrostalopihan kuva. Nimettiin kuvasta asioita. Osittain taas kertausta, osittain uutta.

4. Kotitehtävänä on selvittää oman taloyhtiön nimi, huoltoyhtiön/miehen nimi ja puhelinnumero sekä päivystävän huoltomiehen puhelinnumero. Huomenna opiskelijat ottavat kouluun mukaan oman taloyhtiön järjestyssäännöt. Lisäksi kehotin opiskelijoita tänään ajattelemaan kotona suomeksi, mitä pihassa ja kotona näkyy.

Sanoin opiskelijoille tätä osaamismerkintäsysteemiä esittäessäni, että kaikki kotitehtävät auttavat heitä valmistautumaan "näyttöön". 

Tänään minulla on suunnitelmissa kävellä omassa lähiössä kamera kädessä, jotta saan huomiseksi tai keskiviikoksi kyhättyä esimerkin siitä, millaista osaamista opiskelijoiden tulisi näyttää. Tarkoituksena on kirjoittaa ja kuvittaa simppeli blogiteksti minun lähiympäristöstä palveluineen ja harrastusmahdollisuuksineen.

Olen innoissani!

Lapin syksy

Olemme Lapin koulutusten suunnittelussa edenneet siihen asti, että meillä on ensimmäinen "hajautettu" viikko ensi viikolla.

Tässä vaiheessa tuntuu melko suuruudenhullulta edes yrittää tällaista, mutta mitä enemmän sitä katsoo, puljaa ja ajattelee, sitä järkevämmältä se meistä tuntuu. Alamme itse päästä kärryille siitä, mitä olemme tekemässä.

Perushaaste, johon uudella toteutustavalalla pyrimme vastaamaan on se, että ryhmät verkossa ovat todella paljon heterogeenisemmät kuin etelän koulutuksissa. Vaikka opiskelijat on alkukartoitettu, sillä on varsin vähän merkitystä, kun 0-tasolta alkavaan ryhmään on valittu A2.2-tasoinen opiskelija ja 3-moduulille täysin vasta-alkaja - ja vaikka lähtötaso olisikin sama, verkko mahdollistaa erittäin nopean etenemisen niille, jotka siihen kykenevät. Erot kasvavat huomattavasti nopeammin kuin luokkahuoneopetuksessa.

Nyt muotoilemallamme tavalla ei ole oikastaan merkitystä, minkä tasoinen opiskelija tulee kurssille, koska joka tapauksessa muodostamme ryhmät osaamisperusteisesti taitotasojen mukaan niin pitkälle kuin mahdollista.

Tehtyä:
- OPSin perusteiden mukaiset aihepiirit käsitellään 3-5 viikon jaksoissa. Kaikki opettajat opettavat samaa aihepiiriä kaikille tasoille.
- Aihepiirin sisällä olemme jakaneet funkiot opettajille ja muodostaneet web-luokkahuoneet jokaiselle funktiolle / opettajalle. Kullakin opettajalla on osaaminen / oppimistavoite, johon kaikki tunnit tähtäävät.
- Osaamiset on jaettu taitotasoille / ryhmille sopiviksi (myös opettajien erityisosaamisen / toiveiden) mukaan.
- Elokuussa kolmen jo verkkotyöskentelyn osaavan "vanhan ryhmän" opiskelijat on jaettu 4 tasoryhmään.
- Kullakin ryhmällä on oma ryhmäbloginsa, johon kunkin päivän ohjelma linkitetään. Opiskelijalle riittää siis oman ryhmäblogin seuraaminen. Oma ohjelma tulee joka päivä sinne.
Riekonmarjat
Karpalot
Karhunmarjat
(8.8. uusi aloittava ryhmä Puolukat myöhemmin)
- Maanantaisin on omaope-päivä, jolloin varmistetaan osaaminen, toiveet ja kysellään, miten tämä toimii.
- Omaope on vastuussa oman ryhmänsä päiväkirjoista, opiskelijat / sessio-opettajat tiedottamisesta omaopelle. Sessio-opettaja vastaa antamistaan tehtävistä, ohjaa ja huolehtii palautteen antamisesta oppilaille.

Lapin kotoseitti -opettajien linkitysblogi havainnollistaa varmasti parhaiten logistiikkaa, ryhmiä ja funktioita

Viikon kuluttua olemme viisaampia, onko meillä toivoa tämän kanssa. Toimiessaan järjestelyt mahdollistavat aidon funktionaalisen lähestymistavan teemoihin ja vastaa opiskelijoiden vahvaan kritiikkiin siitä, että ryhmien opiskelijoiden taidot ovat hyvin erilaiset ja lisäksi helpottavat opettajan työtä, selkiyttävät sitä. Tähän uskomme, toivotaan, että osaamme tehdä käytänteistä toimivat. Nyt se alkaa!