Reilu viikko takana uutta opetusmallia. Tykkään kovasti, mutta muutos on ollut raju opiskelijoille ja kaikki eivät vielä näe systeemin kauneutta tai ymmärrä sen pohjaa. Mikäli tällainen muutos toteutettaisiin kautta linjan, se tulee vaatimaan paljon myös opettajilta. Meidän tiimimme on ollut erittäin väsynyt, sillä tuntuu että työmäärä on kasvanut (vaikka todellisuudessa se on päinvastoin). Yritän tässä nyt tajunnanvirralla kirjoittaa, miksi systeemi mielestäni toimii ja toisaalta myös miten omaa työtään voi helpottaa työn ohella.

Miksi se toimii?

Olen kertonut useaan otteeseen, miten minut palkattiin edelliselle työnantajalleni tilanteessa, jossa koko systeemiä haluttiin funktionaalistaa ja muuttaa. Perusajatus siinä oli kaunis ja toimiva, mutta oli monia syitä, miksi se ei koskaan toiminut kunnolla.

• Oppilaiden aikaisemmasta oppimisesta ei jäänyt minkäänlaista dokumenttia.
• Kun jaksot "tuotteistettiin", ei tehty mitään eri tavalla kuin perinteisissä kursseissa. Sisällöiksi tuli kielen funktioiden lisäksi kielioppiasioita, joiden hallintaa opiskelijalta odotettiin liian aikaisin, koska "sehän oli jo käyty läpi".
• Pitkän linjan suunnittelu funktionaalisesti puuttui. Ei tarkistettu, että jokainen alkava ryhmä saisi kaikki teemat. 
• Kielitaidon testaus perustui testeihin, joiden jälkeen jaettiin ryhmiin pitkin keskusteluin opettajien kesken. Käytännössä uudelle opettajalle siirtyneestä ei jäänyt tietoa, mitä oli opiskellut aiemmin.
• Opiskelijoita saatettiin jättää kielitaitoaan heikompiin ryhmiin "ottamaan vauhtia", koska jälleen edellytettiin tietyn kielioppiasian hallintaa.

Miksi tämä nykyinen järjestelmämme siis olisi yhtään parempi? Miten siinä on huomioitu nämä asiat?

• Osaamispassista jää dokumentti, joka toimii osaamisen todisteena sekä opiskelijalle, opettajille sekä rahoittajalle. Osaamispassissa taidot on yksinkertaistettu ensimmäistä vedosta paljon pidemmälle, funktiot ovat riittävän pieniä. Esim. ymmärtää lyhyitä, yksinkertaisia tekstejä on muodossa ymmärtää lyhyitä, yksinkertaisia työstä kertovia suullisia ja kirjallisia tekstejä tai ymmärtää työpaikan ilmoitustaulun pieniä ilmoituksia.
•  Osaamispassi perustuu funktioihin, ei tietyn kielioppiasian hallintaan. Tärkeimmät kielen asiat tulevat toistumaan kaikissa teemoissa, joka mahdollistaa oppijan syvällisen oppimisen ja toivottavasti myös oman analyysin aiheesta.
• Pitkän linjan funktionaalinen suunnittelu on tehty (kiitos Marjalle).
• Kielitaidon testaus perustuu viikottaisiin, joskus jopa päivittäisiin näyttöihin. Testitekniikkaa ja testitilannetta voidaan treenata, mutta se voidaan tehdä ilman stressiä.
• Vauhdinottajia ei enää tarvita, koska asiat toistuvat. On todennäköistä, että kielellisesti pidemmällä oleva ottaa hallintaan tietyt rakenteet nopeammin kuin kielellisesti alussa oleva.

Toteutin tällä viikolla kahdelle ryhmälle lähes saman ohjelman. Toinen päivistä meni  täysin penkin alle, toinen taas erinomaisesti. (Opetustilanteista on tallenteet, jotka voin jakaa kiinnostuneille.) Molempina päivinä halusin toteuttaa Aliaksen työsanoista. Aliasta oli harjoiteltu aikaisemmin edellisellä viikolla Skypen chatissa, jossa tehtävä oli ollut kuvailla ammattia. Autoin tehtävässä apukysymyksillä etukäteen (esim. Missä hän on töissä? Millaista työtä hän tekee? Millaiset vaatteet hänellä on? Millainen palkka hänellä on?). Chatissa kaikki ymmärsivät idean ja juttu lensi.

Webinaarissa selitin ensin, mikä on Alias. Sen jälkeen harjoittelimme niin, että annoin jokaiselle opiskelijalle privaattichatissa ammatin, joka heidän piti selittää. Oli mahdollista myös piirtää. Pari opiskelijaa selitti oman sanansa (ehkä eivät löytäneet privaattichattia), mutta joka tapauksessa ymmärsivät tehtävän. Vain yksi opiskelija ei siitä huolimatta, että selittäjiä edellä oli monta (ja vaikka hän oli osallistunut arvaamiseen) ei tajunnut ideaa, vaan aloitti "Minun sanani on asianajaja". Selitin tehtävän hänelle uudelleen ja se tuntui menevän perille.

Sitten jaoin opiskelijat ryhmiin ja annoin heille breakouteissa kolme sanaa, joiden selityksiä he saisivat itse miettiä. Selitin tehtävän ennen breakouteja. Kuitenkin ryhmien työskentelyä seuratessani huomasin, että vain yksi ryhmä on ymmärtänyt tehtävän. Lopetin breakoutit ja selitin uudelleen. Tämän jälkeen kävin jokaisessa breakoutissa antamassa esimerkin yhdestä sanasta (siis valmiin selityksen). Tämän jälkeen opiskelijat sanoivat olevansa valmiita ja aloitimme. Ensimmäinen ryhmä alkoi pelata hirsipuuta (oma vika, olin antanut esimerkin, kun opiskelijat eivät selittäessäni tajunneet sanaa). Lopulta päädyin selittämään itse kaikki sanat, koska aloin epäillä sanojen olevan liian vaikeita (sanat olivat mm. palkka, yliopisto, kalenteri, pomo - vaativammat verokortti, ylityö, TE-toimisto). Kun selitin sanat itse, oikeat sanat kyllä löytyivät.

Seuraavana päivänä minulla oli hivenen parempitasoisempi ryhmä. Etukäteen mietin, kannattaako enää kokeilla koko Aliasta. Taito on kuitenkin mielestäni yksi tärkeimmistä - osata selittää jokin sana, jota omassa sanavarastossa ei ole. Tarvitsen sitä jatkuvasti puhuessani kiinaa. Mikäli osaa tämän, jo hyvin pienellä sanavarastolla voi kommunikoida (vrt. alkusanat). Niinpä päätin kokeilla peliä toistamiseen. Tällä kertaa olimme jo yhden webinaarin aikana (80 min) selittäneet pelin, harjoitelleet ammattisanoilla, jakautuneet ryhmiin, selittäneet ja arvanneet työsanat. Kaikki sujui kuin tanssi. Minä en tehnyt mitään merkittävästi eri tavalla, joten on vaikea tietää, miksi toinen oppilasryhmä oli niin paljon helpompi - onko kyse kielitaidosta, persoonasta, totutusta tavasta oppia?

Lisäksi otin näille kahdelle ryhmällä aikamuotojen analyysin (siis funktioden analyysin, miksi ja missä aikamuotoa käytetään, ei muotoanalyysia). Toinen ryhmä (ensimmäinen) oli täysin vaiti eikä siis ilmeisesti ymmärtänyt mitään, kuten yksi opiskelijoista tunnin päätteeksi sanoikin. Toinen ryhmä taas yritti aktiivisesti käyttää eri aikamuotoja, kun annoin heille tehtäviä aiheesta. Osa ymmärsi täysin ja oli heti jäljillä, kun kysyin mikä ero on "Oletko ollut töissä Suomessa" ja "Olitko töissä Suomessa" välillä. Itse pyrin aina välttämään metakielen käyttämisen ja minua ei koskaan vastauksena tyydytä "imperfekti" tai "negatiivinen perfekti". Nämä kuittaan yleensä sanomalla: "Hienoa. Tunnistat muodon. Se on imperfekti. Mutta miksi se on tässä? Miksi tässä ei ole...?"

Tämä kokemus vain vahvistaa käsitystäni siitä, että analyysi ei voi tulla ennen riittävää materiaalia. Asioita ei opita säännön, vaan käytön kautta. Vasta kun materiaalia on riittävästi, opiskelija on valmis analyysiin. Kaikki s2-oppijat eivät koskaan ole sillä tasolla ja sallittakoon se heille. Ei kuormiteta oppijoitamme ylimääräisillä sanoilla ja tiedoilla, joita käytännön kommunikaatiotilanteissa ei tarvita.

Toivottavasti opit jotain minun oppimiskokemuksestani. Kiitos, että luit :).